Nyt on se hetki!

Nyt on se hetki!

Possut_7_WilhelmiinaKeränenEläinsuojelulaki uudistuu… Tuntuu, että se on uudistunut jo todella kauan ja niinhän se onkin. Mitä sitten, kun laki valmistuu? Ovatko eläinten olot sitten kerralla paremmin? Itse asiassahan laki ei sinänsä vielä muuta kaikkea, vaan antaa raamit sille, mistä kaikesta jatkossa voidaan säätää tarkemmin. Laki on siis talon pohja ja sen pitää tietysti olla kunnossa. Pohjatyötä on tehty hyvin ja valmistelussa on huomioitu eri tahoja. Kirjoitetut pykäläehdotukset on pohjattu nykytietämykseen eläinten tuntemis- ja kokemiskyvystä eli niiden hyvinvoinnista.

Lakivalmistelussa on päädytty siihen, että luonnokseen on kirjattu muun muassa eläinten luontaisten käyttäytymistarpeiden toteuttamisen mahdollisuus. Maa- ja metsätalousministeriön asettama tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta koosti sitä varten yleisimpien tuotantoa varten pidettävien eläinten olennaisimmat tarpeet yhteen asiakirjaan.

Useat näistä tarpeista linkittyvät toisiinsa ja ovat kovasti samantyyppisiä kaikilla eläinlajeilla, mutta tarpeen ilmentäminen ja merkitys eläimelle vaihtelee lajeittain ja lajiryhmittäin. Suurin osa tarpeista liittyy toisiinsa ja yhden tarpeen mahdollistaminen auttaa usein myös jonkun toisen tarpeen tyydyttämisessä. Liikkumisen tarpeesta on kirjoitettu ja puhuttu jo melko paljon ja se kytkeytyy moniin muihin tarpeisiin. Nostan nyt esiin pari muuta tarvetta, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle ja jotka ovat eläimelle tärkeitä.

Mitä se tarve edes tarkoittaa? Tai mitä neuvottelukunta on sillä tarkoittanut? Käyttäytymistarpeella tarkoitetaan sellaista käyttäytymistä, joka on välttämätöntä yksilön normaalin kehittymisen tai fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Jos eläin ei pääse tyydyttämään käyttäytymistarvettaan, se voi turhautua tai stressaantua ja sille voi tulla terveysongelmia tai fysiologisia ja käyttäytymismuutoksia.

Harvoin tulee miettineeksi, että ravinnonhankintakin on käyttäytymistarve, vaikka se pienen mietintätauon jälkeen on itsestään selvää. Laumaeläimille tärkeää on ravinnonhankinnan ja syömisen samanaikaisuus muiden lauman jäsenten kanssa. Ravinnonhankintakäyttäytymiseen kuuluu kasvin- ja sekasyöjillä muun muassa laiduntaminen, tonkiminen ja kaivaminen ja pedoilla saaliin etsiminen, havaitseminen, vaaniminen ja pyydystäminen. Näin ollen pelkkä ravinnon tarjolla oleminen ei välttämättä sellaisenaan tyydytä eläintä, vaan sen saamiseksi tehty ”työ” on osa eläimen hyvää elämää ja lisää sen hyvinvointia.

Mukava, asianmukainen ja lajille sopiva makuupaikka pitää olla perusedellytys eläinten pitämiselle. Riittävän levon ja unen merkitystä on tutkittu eläimilläkin ja sillä on suuri merkitys eläimen kokemalle hyvinvoinnille. Unen ja levon pituuteen ja laatuun vaikuttavat makuupaikan lisäksi monet muutkin seikat kuten lajitovereiden seura ja turvallisuuden tunne. Eläinten lepo- ja unirytmit ovat lajikohtaisia ja nuoret tai sairaat eläimet tarvitsevat enemmän lepoa ja unta kuin terveet aikuiset.

Yksi haasteista nykymuotoisessa tuotantoeläinten pidossa on sosiaalisen käyttäytymistarpeen toteuttaminen monien eläinlajien kohdalla. Ryhmissä elävät eläinlajit tarvitsisivat ryhmän, jossa uudelleenryhmittelyä vältetään ja esimerkiksi ruokailu-, lepo- ja ympäristön tarkkailupaikkoja on riittävästi. Lisäksi kaikilla eläinlajeilla on myös yksilöetäisyydet, jotka ne pyrkivät pitämään ja eläimille on tärkeää pystyä tarpeen tullen välttämään samankin lajin muita yksilöitä. Monet lajit muodostavat myös arvojärjestyksen, joka edellyttää, että eläimen on mahdollista tunnistaa muut yksilöt samassa ryhmässä ja käyttäytyä arvojärjestyksen mukaisesti.

Lakiuudistus etenee koko ajan ja nämä edellä mainitut asiat ovat olleet käsiteltyinä jo aika päiviä sitten. Valmistelutyön aikana suurimmasta osasta päästiin yhteisymmärrykseen, joten siinä mielessä ei pitänyt olla huolta. Jälkikäteen on käynyt ilmi, ettei näidenkään osalta voi vielä huokaista helpotuksesta ja levätä, vaan poliittista painostusta toisenlaisen lopputuloksen saamiseksi on ollut kehnoon taloustilanteeseen vedoten.

Nyt on juuri oikea hetki vaikuttaa siihen, mitä tulevaisuus lainsäädännön osalta tuo eläimille tullessaan Suomessa. Käyttäytymistarpeiden toteuttamisen edellyttäminen tulee olla jo lakitasolla, jotta yksityiskohtaisista vaatimuksista voidaan jatkossa säätää lajikohtaisesti sen mukaan, mitä kunkin eläinryhmän hyvinvointi edellyttää. Tulevaisuuden eläinsuojelu- tai eläinten hyvinvointilaki ei saa jämähtää menneisyyteen, vaan sen pitää jo aiemmin päätetyn mukaisesti tukeutua tutkittuun tietoon eläimistä ja niiden hyvinvoinnista.

Sari Salminen, eläinlääkäri
Kirjoittaja työskenteli eläinsuojeluasiamiehenä ennen viran lakkauttamista

Kuva: Wilhelmiina Keränen