Uuden vuoden riemu ei ole eläimille juhlaa

NUORI_ANIMAALIUusivuosi, mitä se ensimmäisenä tuo mieleen. Monelle varmasti rakettien paukkeen ja niiden ampumisen. Kyllä, ilotulitteet ovat olleet osa uuden vuoden juhlimista jo monia vuosia. Ne ovat räjähtäessään näyttäviä ja kauniin värisiä. Rakettien ampuminen on koko illan kohokohta, jota kaikki odottavat innoissaan. Itsekin lapsena aina vaadin vanhempiani ostamaan raketteja, sillä niissä oli jotain jännittävää, joka kiehtoi minua. Niin kuin todennäköisesti monia muitakin. Ja se oli vieläpä kaikkein parasta, jos sai olla isän vieressä ”auttamassa” raketin sytytystä. En koskaan ajatellut, että niistä olisi jotain haittaa. Paitsi ehkä hieman vanhempana huomasin niistä syntyvän roskan määrän.

Mutta on myös sitäkin tärkeämpi pointti, jota kaikki eivät edes huomaa. Eläimet pelkäävät raketteja. Miten he edes voisivat huomata tätä, jos heillä itsellään ei ole eläimiä, tai heitä eivät kiinnosta eläimet. Havahduin itse tähän asiaan muutama vuosi sitten, kun saimme ensimmäisen koiramme sen vuoden marraskuun lopussa. Uudenvuodenaattona illalla alkoivat raketit paukkua, kuten oli täysin oletettavissa. Koiramme Meggie alkoi täristä ja sillä oli häntä koipien välissä. Tajusin, että sitä pelotti. Miten sille olisi voinut selittää, että kaikki on hyvin? Niinpä, eipä juuri mitenkään.

Ilotulitteet ja eläimet. Ei kovin hyvä yhdistelmä. Eläimet eivät ymmärrä mistä pauke johtuu. Ne eivät ymmärrä miksi kaikkialla välkkyy valoja ja ruuti haisee. Se on niille pelkotilanne. Eläimelle voi tulla pysyvät traumat uudenvuoden raketeista. Ainoa ongelma ei ole se, että eläimiä pelottaa ja ne ahdistuvat. Ulkoillessa ne voivat paniikkiin joutuessaan karata ja aiheuttaa vaaratilanteita liikenteessä. Pahimmillaan ne voivat aiheuttaa kolarin, jossa vaaraan joutuvat molemmat osapuolet, autoilija ja karannut peloissaan oleva eläin. Tai sitten eläin harhailee yksinään ja lopulta perhe menettää rakkaan lemmikkinsä.

On asetettu säännöt, joiden mukaan raketteja saa ampua. Raketteja saa ampua iltakuudesta aamukahteen. Kahdeksan tuntia yhteensä. Kahdeksan tuntia putkeen pelkoa ja ahdistusta. Jotkut vielä ottavat varaslähtöjä ja alkavat ampua raketteja jo muutama päivä ennen uudenvuodenaattoa. Sääntöjä ja lakeja ei aseteta turhaan.

Raketit ovat viihdettä meille. Mutta onko se sen arvoista, että muille koituu siitä harmia. Varsinkin, kun eläimet eivät voi itse ilmaista kantaansa asiasta, joten ilman ihmisten apua, jää eläinten puoli kokonaan pimentoon. Tätä voisi verrata tilanteeseen, jossa kyseessä olisikin lapsi, joka pelkää kuollakseen raketteja. Hän joutuisi paniikkitilaan, eikä hän ymmärtäisi, ettei ole mitään pelättävää. Silloin perhe tuskin ampuisi raketteja, ja olisi niiden käyttöä vastaan.

Jos minulta kysytään, ratkaisu on sangen selkeä. Mielellään ei ammuttaisi raketteja ollenkaan, mutta jos on ihan pakko, määrättäisiin jokin tietty paikka, jonne niitä saisi mennä ampumaan. Jokin kenttä kaukana asuinalueista. Sillä vaikka raketit kuuluvat monen uudenvuodenaattoon, ne eivät kuitenkaan ole välttämättömiä. Se ei tapa ketään, jos ne jätettäisiin pois uuden vuoden juhlinnasta. Päin vastoin, vältyttäisiin juurikin enemmän onnettomuuksilta ja tapaturmilta.

Kahden koiran omistajana – ja muutenkin – tällaiset asiat vaikuttavat elämääni paljon. On inhottavaa katsella perheenjäsenen kärsivän ihmisten viihteen vuoksi. On surullista ajatella, kuinka paljon vahinkoa raketit saavat aikaan eläimille, ilman että moni edes huomaa tai välittää. Niidenkin elämä on arvokas, vaikka ne eivät pysty samoihin asioihin kuin me. Fyysisesti ja emotionaalisesti. Mutta nekin pystyvät asioihin, joista meihin ei ole. Niiden haju- ja kuuloaisti ovat paljon tarkempia kuin meidän. Täysin verrattavissa ihmisten erilaisuuteen, josta huolimatta kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti yksilöinä.

Ovatko yhden illan juhlintaperinteet niin tärkeitä, että olemme valmiita tuottamaan tuskaa monelle eläimelle? Mikä meidät oikeuttaa siihen? Olisiko se oikeasti niin paha juttu, että jättäisimme tämän perinteen, ja keksisimme tilalle jonkin eläinystävällisemmän vaihtoehdon? Miettikää tätä, ja kuvitelkaa itsenne eläinten paikalle.

_MG_7653_2

Rosanna Pehkonen, 15
Animalian TET-harjoittelija